Kadonneen pohjallisen metsastysta ja vappumielta!

30.4.2013
Aamulla heratessani pelkasin pahinta ulos kurkistaessani. Ei vetta, ei rantaa eika varsinkaan lunta. Sen sijaan lapi sumuisen kylan aloitimme askelluksemme eteenpain. Raikkaassa ilmassa matka eteni kevyesti Los Santos de Maimonan kylan halki pienen jalkojen huoltotauon jalkeen. Olimme jo edellisena paivana kuulleet ja naureskelleet, etta tanaan paasemme matkan varrella uimaan, nahtyamme eraan kanssamatkaajamme ystavan lahettamat kuvat tulossa olevalta etapilta. No, ihan uimaan emme sentaan paasseet mutta eravaellustaidoissa tarvittu joenylitys tuli koettua taallakin pienimuotoisesti. Ja jalkojen huoltoa sekin - omalla tavallaan - virkistavan kylmassa vedessa kahlaaminen. Halki viiniviljelmien, oliivipuulehtojen seka Puebla de Sancho Pérezin viehattavan kylan taivallettuamme saavuimme Zafraan.

 Tunnelmapaloja matkan varrelta...

Kummastelimme alkuun sita, etta aina saapuessamme kylaan, kapeat kadut ja kujat loistavat ihmistyhjyyttaan. Missa kaikki oikein ovat? Suurin selitys toki aamuiselle tyhjyydelle lienee se, etta taalla paikalliset vasta herailevat paivaansa, kun me pedegrinot jatkamme jo matkaamme eteenpain. Vastaavasti iltapaivalla saapuessamme etapilta majapaikkaamme, paikalliset viettavat siestaa. Tanaan kuitenkin Zafraan saapuessamme oli jo suuremman kaupungin tuntua ilmassa, silla matkan varrelta loytyi aiempiin verrattuna niin suuri kauppa, etta siella jouduimme jopa kassajonottamaan.

Matkoilla sattuu ja tapahtuu kaikenlaista... Aiti oli jo aiemmin paivalla todennut, etta tottakai seikkailemme joenylityksen emmeka lahde sita kiertamaan asfalttitien kautta, mika olisi todellakin ollut se ikavampi vaihtoehto. Seikkailumme jatkuivat myos illalla... Nimittain kadonneen pohjallisen metsastyksella. Ajattelimme, etta kun saamme kerran pestya pyykit ilmaiseksi, niin viskataan saman tien pohjallisetkin koneeseen; viikon taivalluksen jalkeen olisi mukava pujauttaa jalka puhtaaseen kenkaan. Yllatys oli kuitenkin melkoinen, kun aiti narulle pyykkia laittaessaan ei loytanyt kuin kolme pohjallista - siis yksi puuttui.

Joka paikka kaannettiin ja tutkittiin - ja jopa kanssamatkaajiemme toimesta - mutta pohjallista ei loytynyt mistaan. Kateissa ja oli piste. Sen verran meita taisi molempia harmittaa, etta illan proteiinitankkaus jai valiin ja tyydyimme omiin evaisiin. Ruokailureissun sijaan heitimmekin ostosreissun: nyt sitten toivotaan, etta uudet pohjalliset mukautuvat pian jalkoihini, aiheuttamatta enempia kahnauksia kanssani.

1.5.2013
Vapun kunniaksi kadonneen pohjallisen arvoitus ratkesi. Se loytyi albergen sisapihalta, neljan metrin pudotuksen pohjalta ja lie paatynyt sinne samalla, kun aiti ravisteli pyykkia narulle kuivumaan. Harmillista sen sijaan oli se, ettei sisapihalle paassyt mitenkaan, silla sisapihan asunnon omistajat olivat reissun paalla. Sinne jatimme pohjallisen nokottamaan ypoyksin jatkaessamme matkaamme eteenpain.

Tanaan meno ei ollut niin nautinnollista kuin edeltavina paivina. Lieko syyna ollut vasymys (autot jyristelivat koko yon albergen ohitse ja jo edellisilta oilta oli univajetta kanssamatkaajien mahtavien unenlahjojen ansiosta), tankkauksen epaonnistuminen (eilisen proteiinivajaus) vaiko pohjallisen katoamisen aiheuttama ketutus? Ehka naita kaikkia vahan. Kaiken kukkuraksi etapin jalkeen majapaikassamme ei tullut sitten edelleenkaan lamminta vetta kaikista albergen suosituksista ja hienoista esitteista huolimatta. Myonnettava on, etta itku paasi mutta enintaan kolmeksi sekunniksi...

Paa pystyyn ja kohti huomisen seikkailuja. Ja mika se sellainen seikkailu sitten on, jos ei valilla vahan vastustaisi? Pyykinpesu jatettiin kuitenkin suosiolla valiin. Toivottavasti huomenna jo paistaa kaikilla mahdollisilla rintamilla, silla hiukset alkavat nayttaa aika kamalalta ja peilista irvistaa vastaan pieni peikonpoikanen.