lauantai 27. joulukuuta 2008

Kinkunsulatusta ja täydennystä


Joulun ihanien tuoksujen ja makujen jälkeen on syytä palata taas ruotuun. Mikä olisikaan oivallisempi tapa sulatella joulun aikana "hankittuja muotoja" kuin kunnon talkoot. Eikä ihan mitkä tahansa talkoot; kukapa sitä nyt keksisi lähteä tuosta noin vain lapioimaan lunta metsään vedetyille hiihtourille tai täyttämään ojia ylityksiä varten, ilman sen kummempaa syytä.

Meillä tuon syyn muodostavat järjestämämme hiihtosuunnistuskilpailut. Vaikka lunta maastossa ei ole paikoitellen kuin nimeksi, löytyy paikoitellen lunta kuitenkin sen verran paljon, että saappaanvarret täytyy piilottaa toppahousujen alle, jotteivät sukat kastuisi varresta sisään sujahtaneesta lumesta. Niin ja tietenkin sen verran, että laadukkaat kisat yritetään saada järjestetyksi.

Kisojen järjestäminen tällä leveyspiirillä on kyllä talkootyön voittoja. Kunhan ei vain enää ensi viikolla tulisi vesikelejä - sen verran uutterasti muutamat henkilöt ovat tehneet hommia kisojen eteen. Suurella sydämellä ja rakkaudesta lajiin. Hatunnosto ja kumarrus heille!

Niinpä siis löysin itsenikin tänään lapion ja vesurin varresta. Toisaalta päivän lenkki tuli tehtyä näinkin. Ja jottei nyt sentään joulun aikana saavutettuja muotoja heti kerralla tulisi annettua pois, aloitin talkoot kevennettynä. Muiden jäädessä siis vielä huhkimaan metsään, lähdin täydentämään muotojani - jälleen - kahvipöydän ääreen. Kylläpä muuten maistuikin pulla ja kakku! Hyvä seura, parempi mieli: kiitos Paula, Pete ja Atte, kun poikkesitte tuvassa!

Ehkä siis jatkan vielä tovin tätä ihanaa aikaa... Ennättäähän sitä aloittaa kinkunsulatukset huomennakin. Tai jos ei silloinkaan niin sitten joku toinen päivä...

lauantai 20. joulukuuta 2008

Laskeudutaan lomalle

Viimeisen kouluviikon rypistys on sitten takana ja takissa on jotenkin tyhjä olo juuri nyt... Todistusten kirjoittaminen otti aikansa ja vaati veronsa - yötöiltä ei vältytty. Nyt voi kuitenkin huo'ahtaa ja todeta, että siitäkin "urakasta" taas selvittiin. Vuosi vuodelta tuo, toisaalta niin yksinkertainen mutta toisaalta niin mutkikas työ: todistukset, tuntuu entistä hankalammalta. Liekö syynä sitten se, että vuosien myötä itsekritiikki omia sanoja kohtaan on kohonnut vai olisiko se sitten kuitenkin elämän mukanaan tuomaa ymmärrystä siitä vastuusta, mikä open hartioilla painaa?

Juhlimme tänä vuonna joulujuhlaa ihan perinteisenä kuusijuhlana, jouluevankeliumeineen kaikkineen. Meillä lauletaan yhä vieläkin myös Enkeli taivaan; mielestämme nämä uskonnollisväritteiset "ohjelmanumerot" kuuluvat kuitenkin meidän suomalaisten kulttuuriperintöön ja ovat siis olennainen osa meitä. Toisaalta, en tiedä, mikä tilanne olisi, jos koulussamme olisi oppilaita, joiden vakaumusta vastaan tämänkaltaiset ohjelmat olisivat.

Lasten laulu "...enkelten laulu kantautuu, korviimme uudestaan. Kunnia olkoon Jumalan, rauha myös päällä maan..." kaikui upeasti koulumme seinien sisällä. Enkä varmasti ollut ainoa, jonka silmäkulma kostui esityksen aikana: ilo, välittömyys ja riemu - ne olivat niin aitoja ja niin läsnä. Nämä ovat sellaisia open elämän tähtihetkiä, kun yhdessä saadaan aikaan jotakin niin kaunista ja herkkää.

Näin joulun ja uuden vuoden alla on kiitoksen aika. Kiitos siis ihanille oppilaillemme mutta myös heidän vanhemmilleen siitä yhteistyöstä ja tuesta, mitä olemme opettajina saaneet. Ja rakkaat työkaverini: kiitos, että olette!


Iloista ja valoista joulun aikaa!

lauantai 13. joulukuuta 2008

Hiihtoa ja todistuksia

Joulukuuta eletään jo niin pitkällä, että tällä hetkellä kirjoitellaan muutakin kuin joulukortteja. Tai ainakin pitäisi... Sen sijaan, että miettisin sanavalintojani oppilaideni todistuksiin, istun täällä koneen ääressä tutustumassa blogi-maailmaan ja sen ihmeisiin. Taitaa olla sitä "tyhjän paperin kammoa"! Luulen, että parhaiten saankin ope-minäni käyntiin vasta sitten, kun päivän askeleet kodissamme hiljenevät ja uninen tuhina täyttää talon. Nautin jo nyt; kynttilän valo, lämmin glögi, hiljaisuus ja kynän jälki paperilla ei sittenkään kuulosta kovin pahalta.
Ihanaa, että luonto pukeutui jälleen lumipukuun. Mikä onkaan sen nautinnollisempaa kuin hiihtolenkki sinertyvässä talvi-illassa. Suksen suihke ladulla, tasaisen hengityksen tahdittamana. Tänään eteneminen ei kuitenkaan ollut suihkimista, sillä vastassa oli heti ensimmäisestä liu'usta alkaen todellinen työmiehen keli. Muutenkaan olosuhteet eivät ole hiihdolle tällä leveyspiirillä kovin suotuisat: tilataan ja toivotaan lisää lunta ja pakkasta! Jos ei täällä voida puhua ihantellisista hiihtosäistä, niin niitä näytti olevan sen sijaan Davosissa! Hyvä Virpi ja Suomen naiset!