tiistai 22. joulukuuta 2009

Retki jouluun...



Tuleeko joulu, jos teenkin vain vähän?
En osta, en stressaa, vain keskityn tähän
hiljaiseen pyhään ja hengähdän.

Loistaako tähti?
Mltä kuura näyttää?
Tuntuuko joululta, jos päätänkin käyttää
nämä jouluiset päivät
tarkkailuun
haisteluun
kuunteluun
niihin tärkeisiin hetkiin
jotka arkena jäivät?

-Sarianne Hartonen-



Kiitos Äidille ja Neiti 8 Wee:lle ihanasta arjen irtiotosta!
Oli ihanaa nauttia joulukuisesta viikonvaihteesta
Porvoon kujilla kiireettä!


lauantai 19. joulukuuta 2009

Hämärän hetkiä ja iltapuhteita



Jouluinen hetki voi olla vaikkapa öinen retki... korttien teon parissa. Tähtianikset tuoksuivat ihanalle ja loivat omaa tunnelmaansa korttipajaani. Valmistautuminen armon vuoden 2009 jouluun oli korttienikin osalta alkanut jo lähes vuosi sitten tammikuussa, jolloin tähtianikset ilmestyivät paketissa meille. Nyt sitten oli jälleen aika kaivaa ne paketistaan: mitähän näistä saisin aikaan?

Tähtianisten ohella minulla oli käytössäni ruskeaa kartonkia (väriä mietin Tiimarin hyllyjen välissä ainakin kaksi tai kuusi minuuttia...) ja pellavanarua. Siinä se. Eipä ollut etukäteen mitään tietoa kortin mallista; lehtien palstat sen sijaan komeilivat toinen toistaan kauniimpia korttimalleja. Siis toimeen.

Itse asiassa olisin halunnut kortista sellainen neliön muotoisen mutta päädyin tänä vuonna kuitenkin tähän  vaakatason suorakaiteeseen. Ehkäpä ensi vuonna sitten? Pyörittelin aniksia ja narua käsissäni - ja syntyihän se sitten. Sellainen perinteinen, ei mikään kimaltavilla koristeilla lumoava. Kuitenkin minun näköiseni. Pisteeksi tähtianiksen päälle Neiti 8 Wee lainasi hopeista hileliimaansa.

Sisällöksi valikoituivat Kantelettaren iki-ihanat säkeet:

Jouluna Jumala syntyi,
paras poika pakkasella,
hevon heinähuonesehen.
Härkä olkia levitti,

sika penkoi pehkuloita
pojan pienen peitteheksi,
katteheksi kaikkivallan.
Enkeli ilolla haastoi:
Kapaloss' on kaunis Herra,
seimessä suloinen Herra.
Jouluna Jumala syntyi,
paras poika pakkasella.
Nousi kuu, yleni päivä,
armas aurinko havahti,
tähdet taivon tanssaeli
syntyessä suuren Luojan.




Viikolopun motoksi kalenterista saamani sanat:

Työ on helposti paakkuuntuvaa,
melkein aina sitä on liian paljon
tai liian vähän.
Ja kuitenkin
sitä pitäisi nauttia
sopivina annoksina
säilyäkseen kunnossa.
-Sointu Sallinen-



tiistai 1. joulukuuta 2009

Kalenteri-iloa Ystäviltä



Niin päästiin joulukuuhun, vaikka ulkona sää on kaikkea muuta kuin jouluinen. Vettä satelee ja työmatkat taittuvat niin aamuisin kuin iltapäivisinkin hämärän hyssyssä... Taistelen sitä tunnetta vastaan, että antaisin mieleni vaipua kaamokseen!

Sanomalehtien yleisönosastot ovat jo aloittaneet jokavuotiset jouluvalokeskustelunsa siitä, millaisia valoja sopii polttaa: kirkkaita, värillisiä - ei kai vaan niitä sinisiä? Minä sen sijaan yritän poimia iloa myös niistä työmatkan varrella loistavista värillisistäkin jouluvaloista. Haluan ajatella, että jouluvalot - olivatpa ne sitten minkä väriset tahansa - tuottavat iloa ja hyvää mieltä ripustajalleen. Enkö soisi siis sitä hänelle?

Iloa tuottaa myös kuvan joulukalenterini, jonka sain yllätyksenä Eliisalta ja Hannalta. Olo oli kuin kymppivuotiaana konsanaan, kun sain poimia purkista ensimmäisen rullan. Paitsi, että nyt takaan nauttivani kalenterista enemmän kuin pienenä: syvemmin, aidommin ja pitempään.

"Heittäkää kaikki murheenne hänen päällensä,
sillä hän pitää teistä huolen."
1. Piet. 5:7

Tuskin maltan odottaa huomista ja uutta kalenterirullaani...