lauantai 24. tammikuuta 2009

Pennalanrannan näkymiä

Tänä aamuna harjoittelin kollaasin luomista. On aina iloinen yllätys huomata olevansa vielä oppimiskykyinen... Tosin paljon on vielä oppimista mutta tästä on hyvä jatkaa.

Suurta urheilujuhlaa tänään: juuri nyt Suomen naiset lykkivät Otepään laduilla ja iltapäivällä taistelevat toisaalla luistelumitaleista. Hämmästyin eilen jännittäessäni luistelijattarien edesottamuksia jäällä. Miten musiikki, viimeistellyt liikkeet ja niin kaunis tulkinta voivatkaan herättää sellaisen sisäisen tunnemyrskyn, että taistelin kyyneliä vastaan. Oppimiskykyinen siis - ei vain taitojen mutta - myös omien tuntemusten suhteen...

perjantai 23. tammikuuta 2009

Kaaosteoriaa käytännössä


Siinä sitä sitten on. Käytännön kaaosteoriaa. Työhuoneeni tavarat tornitaloina odottamassa remontin valmistumista. Neiti 7 wee ja herra 10 wee odottavat malttamattomina, miten perheen pää ennättää remonttia työstää.

Tuskin kuitenkaan niin innokkaina kuin minä... Ehkäpä joku muukin tuntisi samoin vastaavan tavarakasan edessä. Se hyvä puoli tästä todellakin on, että uudessa työhuoneessani ei tule olemaan ollenkaan niin paljoa kaappitilaa kuin entisessä ja näin ollen tavaramäärää on huimasti karsittava. Tuleepahan tehtyä sitten kunnon inventaario kerralla.

Jo nyt olen löytänyt laatikoiden kätköistä ihania yllätyksiä; esineitä, joiden olemassaoloa en muistanutkaan, lukemattomia kirjoja, puolivalmiita käsitöitä, koko joukon säilöttyjä papereita open ideapankkiin - muistoja, jotka ovat palautuneet mieleeni tavarapaljoutta lajitellessa.

Olen tämän työmaan edetessä oppinut, että open ei tarvitse olla ope aivan koko aikaa. Joskus voi lomailla ilman, että säilyttää kaikkien koluttujen nähtävyyksien esitteet, pääsyliput tai julisteet. Joskus voi myös nautiskella eteen tulevista simpukoista tai muista luonnon ihmeistä ajattelematta, että mitähän kivaa tästä tunneilla voisi askarrella. Joskus....

Mutta mihin sitä ihminen karvoistaan pääsisi. Tiedän, että tavarakasaa tulee olemaan vaikeaa lajitella tyyliin: poistettavat/jätettävät. Ehkä helpompaa onkin tehdä se tyyliin: poistettavat/jätettävät/aittaan varastoitavat. Se huono puoli siinä kuitenkin on, että valitettavasti minulla on taipumus säilöä materiaaleja ja tavaroita ajatuksella: jos joskus niitä tarvitsen. Toisekseen olen auttamaton romantikko ja nautin kaikesta kauniista. Miten ihmeellä voisin siis luopua mistään koriste-esineestä - saamistani lahjoista tunnearvoineen, puhumattakaan...

Oppia ikä kaikki. Viikonloppu edessä. Mahdollisuus levätä ja kerätä voimia ladulla sekä sen vieressä. Taidan aloittaa purkamalla tornitalojen kerroksia pala palalta - mitähän mukavaa sieltä löytyykään lapsille kerrottavaksi?
PS: Tornitalojen kätköistä löysin joskus vuonna 2 tai 6 talletetun tekstin...
"Välillä on hyvä pysähtyä miettimään, etsimään vankkaa jalansijaa ennen seuraavan askeleen ottamista. Jotkut viisaat ovat sanoneet, että järjestys on tasapainoa. Kun mieli ja ruumis ovat tasapainossa, on hyvä olo päästä varpaisiin."

tiistai 6. tammikuuta 2009

Laskeudutaan arkeen


Niin se vaan arki koittaa ihanan loman jälkeen. Toisaalta on oikein mukavaa jo tarttua kiinni arjen rutiineihin ja haasteisiin. Ei sillä, etteikö haasteita lomallakin olisi riittänyt. Ne ovat vaan niin erilaisia kuin ope-minän haasteet...
Viikonlopun hiihtosuunnistuskisojen järjestelyurakka on takana. Yleensä harrastukset tuovat iloa ja piristystä elämään mutta otinkohan tämän "tourin" hieman liian tosissani, kun unissanikin yritin pitää lankoja - vastoinkäymisistä huolimatta - käsissäni ja järjestellä hommia kuntoon. Joka tapauksessa maanantaiaamuna heräsin kymmenen tunnin unien jälkeen levänneenä ja onnellisena siitä, että loppujen lopuksi onnistuimme hienosti. Talkoohenkeä ja -halua löytyy edelleen!
Olen yrittänyt loman aikana katsastella sisustuslehtiä "sillä silmällä". Kotona odottavat kymmenet pahvilaatikot täyttämistään ja kaaos on takuuvarmaa. Voi, kun jaksaisin ajatella tilannetta vaikkapa kolme kuukautta eteenpäin. Silloin neiti 7-wee ja herra 10-wee olisivat molemmat onnellisia, oman huoneen omistajia... Yritettävä on. Nähdä metsä puilta.
Uuteen vuoteen siirryttäessä on tapana antaa lupauksia. Olkoon oma lupaukseni tulevalle vuodelle Tommy Tabermanin runon mukaan eläminen:
Ainakin yhtä paljon kuin leivästä,
ihminen elää siitä mielihyvästä,
minkä jokainen voi toiselle ojentaa.