Niin se vaan arki koittaa ihanan loman jälkeen. Toisaalta on oikein mukavaa jo tarttua kiinni arjen rutiineihin ja haasteisiin. Ei sillä, etteikö haasteita lomallakin olisi riittänyt. Ne ovat vaan niin erilaisia kuin ope-minän haasteet...
Viikonlopun hiihtosuunnistuskisojen järjestelyurakka on takana. Yleensä harrastukset tuovat iloa ja piristystä elämään mutta otinkohan tämän "tourin" hieman liian tosissani, kun unissanikin yritin pitää lankoja - vastoinkäymisistä huolimatta - käsissäni ja järjestellä hommia kuntoon. Joka tapauksessa maanantaiaamuna heräsin kymmenen tunnin unien jälkeen levänneenä ja onnellisena siitä, että loppujen lopuksi onnistuimme hienosti. Talkoohenkeä ja -halua löytyy edelleen!
Olen yrittänyt loman aikana katsastella sisustuslehtiä "sillä silmällä". Kotona odottavat kymmenet pahvilaatikot täyttämistään ja kaaos on takuuvarmaa. Voi, kun jaksaisin ajatella tilannetta vaikkapa kolme kuukautta eteenpäin. Silloin neiti 7-wee ja herra 10-wee olisivat molemmat onnellisia, oman huoneen omistajia... Yritettävä on. Nähdä metsä puilta.
Uuteen vuoteen siirryttäessä on tapana antaa lupauksia. Olkoon oma lupaukseni tulevalle vuodelle Tommy Tabermanin runon mukaan eläminen:
Ainakin yhtä paljon kuin leivästä,
ihminen elää siitä mielihyvästä,
minkä jokainen voi toiselle ojentaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti