Joulun ihanien tuoksujen ja makujen jälkeen on syytä palata taas ruotuun. Mikä olisikaan oivallisempi tapa sulatella joulun aikana "hankittuja muotoja" kuin kunnon talkoot. Eikä ihan mitkä tahansa talkoot; kukapa sitä nyt keksisi lähteä tuosta noin vain lapioimaan lunta metsään vedetyille hiihtourille tai täyttämään ojia ylityksiä varten, ilman sen kummempaa syytä.
Meillä tuon syyn muodostavat järjestämämme hiihtosuunnistuskilpailut. Vaikka lunta maastossa ei ole paikoitellen kuin nimeksi, löytyy paikoitellen lunta kuitenkin sen verran paljon, että saappaanvarret täytyy piilottaa toppahousujen alle, jotteivät sukat kastuisi varresta sisään sujahtaneesta lumesta. Niin ja tietenkin sen verran, että laadukkaat kisat yritetään saada järjestetyksi.
Kisojen järjestäminen tällä leveyspiirillä on kyllä talkootyön voittoja. Kunhan ei vain enää ensi viikolla tulisi vesikelejä - sen verran uutterasti muutamat henkilöt ovat tehneet hommia kisojen eteen. Suurella sydämellä ja rakkaudesta lajiin. Hatunnosto ja kumarrus heille!
Niinpä siis löysin itsenikin tänään lapion ja vesurin varresta. Toisaalta päivän lenkki tuli tehtyä näinkin. Ja jottei nyt sentään joulun aikana saavutettuja muotoja heti kerralla tulisi annettua pois, aloitin talkoot kevennettynä. Muiden jäädessä siis vielä huhkimaan metsään, lähdin täydentämään muotojani - jälleen - kahvipöydän ääreen. Kylläpä muuten maistuikin pulla ja kakku! Hyvä seura, parempi mieli: kiitos Paula, Pete ja Atte, kun poikkesitte tuvassa!
Ehkä siis jatkan vielä tovin tätä ihanaa aikaa... Ennättäähän sitä aloittaa kinkunsulatukset huomennakin. Tai jos ei silloinkaan niin sitten joku toinen päivä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti