Joulukuuta eletään jo niin pitkällä, että tällä hetkellä kirjoitellaan muutakin kuin joulukortteja. Tai ainakin pitäisi... Sen sijaan, että miettisin sanavalintojani oppilaideni todistuksiin, istun täällä koneen ääressä tutustumassa blogi-maailmaan ja sen ihmeisiin. Taitaa olla sitä "tyhjän paperin kammoa"! Luulen, että parhaiten saankin ope-minäni käyntiin vasta sitten, kun päivän askeleet kodissamme hiljenevät ja uninen tuhina täyttää talon. Nautin jo nyt; kynttilän valo, lämmin glögi, hiljaisuus ja kynän jälki paperilla ei sittenkään kuulosta kovin pahalta.
Ihanaa, että luonto pukeutui jälleen lumipukuun. Mikä onkaan sen nautinnollisempaa kuin hiihtolenkki sinertyvässä talvi-illassa. Suksen suihke ladulla, tasaisen hengityksen tahdittamana. Tänään eteneminen ei kuitenkaan ollut suihkimista, sillä vastassa oli heti ensimmäisestä liu'usta alkaen todellinen työmiehen keli. Muutenkaan olosuhteet eivät ole hiihdolle tällä leveyspiirillä kovin suotuisat: tilataan ja toivotaan lisää lunta ja pakkasta! Jos ei täällä voida puhua ihantellisista hiihtosäistä, niin niitä näytti olevan sen sijaan Davosissa! Hyvä Virpi ja Suomen naiset!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti