Laskeudutaan lomalle

Viimeisen kouluviikon rypistys on sitten takana ja takissa on jotenkin tyhjä olo juuri nyt... Todistusten kirjoittaminen otti aikansa ja vaati veronsa - yötöiltä ei vältytty. Nyt voi kuitenkin huo'ahtaa ja todeta, että siitäkin "urakasta" taas selvittiin. Vuosi vuodelta tuo, toisaalta niin yksinkertainen mutta toisaalta niin mutkikas työ: todistukset, tuntuu entistä hankalammalta. Liekö syynä sitten se, että vuosien myötä itsekritiikki omia sanoja kohtaan on kohonnut vai olisiko se sitten kuitenkin elämän mukanaan tuomaa ymmärrystä siitä vastuusta, mikä open hartioilla painaa?

Juhlimme tänä vuonna joulujuhlaa ihan perinteisenä kuusijuhlana, jouluevankeliumeineen kaikkineen. Meillä lauletaan yhä vieläkin myös Enkeli taivaan; mielestämme nämä uskonnollisväritteiset "ohjelmanumerot" kuuluvat kuitenkin meidän suomalaisten kulttuuriperintöön ja ovat siis olennainen osa meitä. Toisaalta, en tiedä, mikä tilanne olisi, jos koulussamme olisi oppilaita, joiden vakaumusta vastaan tämänkaltaiset ohjelmat olisivat.

Lasten laulu "...enkelten laulu kantautuu, korviimme uudestaan. Kunnia olkoon Jumalan, rauha myös päällä maan..." kaikui upeasti koulumme seinien sisällä. Enkä varmasti ollut ainoa, jonka silmäkulma kostui esityksen aikana: ilo, välittömyys ja riemu - ne olivat niin aitoja ja niin läsnä. Nämä ovat sellaisia open elämän tähtihetkiä, kun yhdessä saadaan aikaan jotakin niin kaunista ja herkkää.

Näin joulun ja uuden vuoden alla on kiitoksen aika. Kiitos siis ihanille oppilaillemme mutta myös heidän vanhemmilleen siitä yhteistyöstä ja tuesta, mitä olemme opettajina saaneet. Ja rakkaat työkaverini: kiitos, että olette!

Iloista ja valoista joulun aikaa!