sunnuntai 19. huhtikuuta 2009

Hiljaiselon jälkeen


Huhtikuu on ehtinyt pitkälle - kevät on jo melkein käsillä... Ladut ovat vieneet kuukauden sisällä moneen suuntaan. Lähitienoita on tullut koluttua rastien perässä ja ilman; nautittu on myös pohjoisen hangista Sodankylässä ja Ylläksellä (kuva). Elämänkin laduilla on haettu suuntaa ja tehty valintoja.

Olen tehnyt inventointia paitsi remontin aikana eteentulleiden papereiden suhteen myös oman elämäni suhteen, osin tosin minusta riippumattomista syistä. Menneellä viikolla havahduin jopa ajatukseen: onko tämä sitä kuuluisaa neljänkympin kriisiä? Mitä olen saanut elämässäni aikaiseksi ja onko se sitä, mitä todella itse olen halunnut vai olenko pyrkinyt toteuttamaan jonkun muun unelmia? Monien valintojeni voin jälkikäteenkin todeta olleen oikeita mutta ladun varrelle mahtuu myös paljon sellaista, minkä vasta elämänkokemuksen mukanaan tuoman ymmärryksen jälkeen totean suureksi "reitinvalintavirheeksi" - oikeaksi megapummiksi. Haluan kuitenkin uskoa, että nekin ovat olleet minulle tarpeellisia.

Ylläksen urilla hiihdellessä ei voinut olla ajattelematta, miten juuri meillä on ympärillämme niin hienoja paikkoja nauttia ympäröivästä luonnosta! Reilun tunnin lentomatkan päässä kohoavat tunturit, joiden kupeita valloittaessa omat maalliset murheet tuntuvat niin kovin pieniltä. Joiden kupeessa tuntee olevansa pieni ja jonkin korkeamman voiman suuri. Joskus täytyy mennä vain vähän kauemmas tunteakseen Jumalan läsnäolon... Miten helposti sen arkisessa aherruksessa unohtaakaan, että minua kannetaan eteenpäin. En ole täällä yksin.

Kun yksi ovi sulkeutuu, toisia avautuu - sanotaan. Juuri nyt minulla on rauhallinen olo. Vaikka on ovia, joiden sulkeminen saa silmäni kyyneltymään ja sydämeni itkemään haikeudesta, jaksan uskoa uusienkin ovien avaavan monia mahdollisuuksia sekä tuovan haasteita, iloa ja valoa niin minun kuin perheenikin elämään. Carpe diem!



Edit 13.35 Remonttivuoren kätköistä kaivettua...

"Jos voi ummistaa silmänsä ihmisten pahansuopaisuudelta, sulkea korvansa ilkeiltä puheilta ja oman sydämensä syytöksiltä, saattaa kuulla korpikuusen kuiskauksia, riippakoivun kertomuksia, suopursun runoja, vuoripuron lauluja ja tunturituulien tarinaa. Parhaassa tapauksessa voi kuulla myös läheisten ihmisten ajatusviestejä sekä rakastavan Jumalan sydämen lyöntejä." Erkki Leminen

Minnalta jouluna 1993