lauantai 19. joulukuuta 2009

Hämärän hetkiä ja iltapuhteita



Jouluinen hetki voi olla vaikkapa öinen retki... korttien teon parissa. Tähtianikset tuoksuivat ihanalle ja loivat omaa tunnelmaansa korttipajaani. Valmistautuminen armon vuoden 2009 jouluun oli korttienikin osalta alkanut jo lähes vuosi sitten tammikuussa, jolloin tähtianikset ilmestyivät paketissa meille. Nyt sitten oli jälleen aika kaivaa ne paketistaan: mitähän näistä saisin aikaan?

Tähtianisten ohella minulla oli käytössäni ruskeaa kartonkia (väriä mietin Tiimarin hyllyjen välissä ainakin kaksi tai kuusi minuuttia...) ja pellavanarua. Siinä se. Eipä ollut etukäteen mitään tietoa kortin mallista; lehtien palstat sen sijaan komeilivat toinen toistaan kauniimpia korttimalleja. Siis toimeen.

Itse asiassa olisin halunnut kortista sellainen neliön muotoisen mutta päädyin tänä vuonna kuitenkin tähän  vaakatason suorakaiteeseen. Ehkäpä ensi vuonna sitten? Pyörittelin aniksia ja narua käsissäni - ja syntyihän se sitten. Sellainen perinteinen, ei mikään kimaltavilla koristeilla lumoava. Kuitenkin minun näköiseni. Pisteeksi tähtianiksen päälle Neiti 8 Wee lainasi hopeista hileliimaansa.

Sisällöksi valikoituivat Kantelettaren iki-ihanat säkeet:

Jouluna Jumala syntyi,
paras poika pakkasella,
hevon heinähuonesehen.
Härkä olkia levitti,

sika penkoi pehkuloita
pojan pienen peitteheksi,
katteheksi kaikkivallan.
Enkeli ilolla haastoi:
Kapaloss' on kaunis Herra,
seimessä suloinen Herra.
Jouluna Jumala syntyi,
paras poika pakkasella.
Nousi kuu, yleni päivä,
armas aurinko havahti,
tähdet taivon tanssaeli
syntyessä suuren Luojan.




Viikolopun motoksi kalenterista saamani sanat:

Työ on helposti paakkuuntuvaa,
melkein aina sitä on liian paljon
tai liian vähän.
Ja kuitenkin
sitä pitäisi nauttia
sopivina annoksina
säilyäkseen kunnossa.
-Sointu Sallinen-



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti