Viime viikon askellusta varittivat lukuisat, pitkaakin pidemmat nousut ja reisia yhta mukavasti polttelevat alaspaintulot. Valilla polku kiemurteli laakson pohjalla tammien ja solisevien purojen kupeessa, ymparilla kohoavien seinamien loistaessa purppuraa ja keltaista; valilla noustiin kanervameren keskelta kivivirtaa myoten jalleen ylospain lintujen sirkuttaessa tahtia taivallukselle. Elamyksia lahes kaikille aisteille!
Aurinkoista matkantekoa
Aidin jalka ei ole kestanyt askellusta Zamoran jalkeen. Surullista, etta caminomme on edennyt nain, silla tiedan, etta Aiti olisi nauttinut naista nakymista. Senkin tiedan ettei Aiti aivan helpolla anna periksi... Niinpa Espanjan uskomattoman upeiden maisemien ihasteleminen seka omien rajojen testaaminen vaativilla reiteilla onkin ollut minun tehtavaani.
Olen matkannut "saksalaisessa ja australialaisessa herraseurassa" ja yopynyt "jatkana jatkien keskella". Tama tahan mennessa viisiviikkoinen on opettanut olemaan tyytyvainen hyvin vahaan; tuuleton ja suojaisa taukopaikka, vahan yksityisyytta pesupaikoilla, vain muutamat yoheraamiset... Se, etta omat vaatteet ovat ennattaneet kuivahtaa ennen seuraavaa etappia ja iltaisin on saanut puhtaat kertakayttolakanat vuoteen suojaksi on jo suorastaan luksusta. Ladylike -tyylia opetellaan sitten jalleen kotona...
Kolmi- ja nelikymppisten etappien aikana olen saanut tavata mielenkiintoisia tuttavuuksia seka olla melkoisessa kielikylvyssa. Matkan varrella on vertailtu terveyspalveluja seka urheiluvalinetuotteita, nostatettu omaa valuuttaa, naurettu mita erikoisimmille aterioille (mm. siansorkkaa perunapedilla), kuultu liftimatkasta Englannista Australiaan; kayty lapi elaman kasikirjan iloja ja suruja - eroja ja uusia alkuja. Kaikkein uskomattomin tunne on ollut se, etta aamulla heratessaan on huomannut ajattelevansakin englanniksi.
Naiden "vanhojen luiden" joukossa olen tuntenut itseni melkoiseksi noviisiksi. Yleensa caminoista kuljetaan ensimmaisena ns. Ranskan reitti - harvemmat aloittavat Via de la Platalla sen haastavuuden vuoksi. Kukaan tapaamistani kanssamatkaajista ei ole myoskaan taalla ensimmaista kertaa. Useimmilla on takanaan jo ainakin kolme caminoa - jopa yhdeksan caminon kulkijoihin olemme tormanneet. Mutta camino opettaa...
Taipaleen varrella onkin ollut aikaa kuunnella caminon opetuksia. Miten tamankaltaisella vaelluksella - tuntemattomien seurassa - voi oppia luottamaan itseensa enemman tai saamaan rohkeutta lisaa. Tai sita, miten pieni yksi ihminen taalla tuulten tuiverruksessa onkaan; hiekanjyvanen kivikon keskella.
Hiljaisuudessa, laajalti aukeavien vuorien paalla kulkiessaan voi myos kokea rakkaiden lasnaolon vahvempana kuin koskaan.
* * *
Olevansa askeleen lahempana Jumalaa.
Hienoista kokemuksista syvällistä pohdintaa. Luulen, että caminolta palaa elämän lahjaa ja sen ihmeellisyyksiä ja erikoisuuksia entistäkin enemmän ymmärtävät kiitolliset vaeltajat. Matka antaa myös voimallisia ja toiveikkaita eväitä pitkälle tulevaisuuteen. Ihminen on niin pieni osa elämän kiertokulussa ihmeellisyyksiä täynnä olevassa maailmassa.
VastaaPoistaisä