Taannoin höyhensaarilla prinsessahuoneessa

Monenlaista majapaikkaa olemme matkamme aikana kohdanneet.

Matkan parhaimpia majapaikkoja täydennettynä yhdellä betonibunkkerilla...
 

Etukäteen mielikuvani oli, että nukumme - jos kykenemme - suurissa jumppasalimaisissa huoneissa, vieri viereen ladatuissa kerrossängyissä. 

Toki tämänkaltaista majapaikkaa olemme testanneet; enemmän tai vähemmän huonolla menestyksellä. Osaa kanssamatkaajistamme on nimittäin siunattu niin syvillä ja hyvillä unenlahjoilla, että kun he pitkäkseen kerrossängyn "syliin" heittäytyvät, ovat he alta aikayksikön siirtyneet höyhensaarille suuren puusavotan kimppuun. Yritä siinä sitten vasta matkata samaan kohteeseen...

Ihaniakin poikkeuksia majapaikoista löytyy. El Cubo de la Tierra del Vinossa meitä hemmoteltiin heti albergeen saavuttuamme: Alberge F&M otti meidät vastaan kätellen sekä herkkulautasen (patonkia, juustoa ja makkaraa) ja viinitilkkasen kera. Majoituimme kanssamatkaajiemme "prinsessahuoneeksi" nimittämään kahden hengen huoneeseen, jonka pedeissä odottivat puhtaat fleece-lakanat sekä pyyhkeet. Siis jotakin aivan muuta kuin edellisen yön "hiirenpesä" tai jo aiemmin katsastettu "lutikkavuode"...

Majoituskohteen tason voi testata paitsi asiakaspalvelualttiudella mutta myös hyvin katsastamalla sen keittiön ja wc/suihkuhuoneen varustelun ja kunnon. F&M oli ollut nähtävästi kurssilla, joissa näihin asioihin oli panostettu.

Keittiö oli kauniisti sisustettu, kahvin- ja vedenkeittimellä sekä induktioliedellä ym. tykötarpeilla varustettu. Keittiö, jonka olisin voinut haluta omakseni. 

Kylpyhuone tuoksui oven avatessa puhtaalta. Heti. Sen suihkukoppiin saattoi astua koko jalkaterällä eikä tarvinnut esittää sen suurempia balettiaskeleita; aivan kuin ei wc-istuimen kohdallakaan.

Ja ennen kuin ennätimme likaisia vaelluskamppeitamme pyykkikoriin laittaa, oli talon emäntä jo kiikuttamassa niitä pesukoneeseen, kertoen samalla niiden tulevan puhtaina ja viikattuina takaisin.

F&M oli myös havainnut, että meidän pedegrinojen rinkoista ei välttämättä löydy deodoranttia, puhumattakaan valikoimasta hajuvesiä, joita oli sisällytetty niin makuu- kuin kylpyhuoneenkin sisustukseen. Ei kai syynä näihin sisustustuotteisiin sentään ollut s e luonnollinen tuoksu, jonka me pedegrinot jälkeemme jätämme?

Kahvia tarjottiin päiväunien päätteeksi ja aamulla matkaan lähtiessämme meidät halauksin opastettiin eteenpäin, buen camino -toivotuksilla täydennettynä.

Oi paikkoja, oi tapoja... Tämänkaltaisia perheyrityksiä on harvassa.