Päivän tyo on tehty: olemme Fuente de Cantosissa taivallettuamme - ja ehkä hieman innostuttuamme - liki neljä tuntia ilman taukoja. Täytyy myontää, että "lappu rinnassa menijällä" on ollut totuttelemista siihen, ettei taipaleelle lähdetä eturivin paikalta. Vauhti täytyisi myos osata asettaa tasaisesti eteenpäin vieväksi ja välttää kirimaaleja, vaikka edessä näkyisi monta rinkkaselkää. Aamuisen innostumisemme kaltaiset etenemiset saattavat siis kolahtaa pitkinä päivinä omaan nilkkaan, oi oppinut ystäväni, kuten Hallitus minua varmasti ohjeistaisi.
Emme saaneet räntäsadetta niskaamme - onneksi! Vettä sen sijaan ripsutteli tulemaan lähes koko matkan. Se ei kuitenkaan näissä piireissä tunnu miltään ja olemmehan me suomalaiset tottuneet veteen - kanssamatkaajamme meitä kiusoittelevat. Lähinnä pelkään sitä, ettemme saa vaatteita pesun jälkeen kuiviksi; auringonpaistetta ja myotätuulta kaivattaisiin meidän matkaajien ohella pyykeillekin. Tilaukseen!
Matkan varrella kokenutkin metsien koluaja joutuu välillä hakemaan seuraavaa rastia eli keltaista nuolta maasta, kiviaidasta, liikennemerkin kupeesta - milloin mistäkin - pitkään. Onneksi matkan varrelta olemme loytäneet arjen enkeleitä, ihmisiä esim. koiran ulkoilutuslenkeillään, jotka ovat opastaneet meitä eteenpäin. Ensimmäisen vaelluspäivän sudenkorennotkin tanssahtelivat ympärillämme pitkän tovin enkä voinut välttyä ajatukselta, että ne oli tarkoitettu sulostuttamaan matkaamme, enkeleiksi polullemme.
Näiden arjen enkeleiden ohella matkaeväänäni on ollut mm. terveyttä Marja-Liisalta, kaikkea hyvää Kaisalta, tähystyksiä Tainalta, paljon Päiviltä, hiljaisuutta Hannalta ja elämysten etsimistä Eliisalta. Kiitos Ihanat, että olette jakamassa tätäkin latua kanssani!
Uskon, että kaikkea tätä matkallamme tarvitsemme. Niin siellä kotona kuin täällä Pyhän Jaakon poluillakin kulkiessamme.
Emme saaneet räntäsadetta niskaamme - onneksi! Vettä sen sijaan ripsutteli tulemaan lähes koko matkan. Se ei kuitenkaan näissä piireissä tunnu miltään ja olemmehan me suomalaiset tottuneet veteen - kanssamatkaajamme meitä kiusoittelevat. Lähinnä pelkään sitä, ettemme saa vaatteita pesun jälkeen kuiviksi; auringonpaistetta ja myotätuulta kaivattaisiin meidän matkaajien ohella pyykeillekin. Tilaukseen!
Matkan varrella kokenutkin metsien koluaja joutuu välillä hakemaan seuraavaa rastia eli keltaista nuolta maasta, kiviaidasta, liikennemerkin kupeesta - milloin mistäkin - pitkään. Onneksi matkan varrelta olemme loytäneet arjen enkeleitä, ihmisiä esim. koiran ulkoilutuslenkeillään, jotka ovat opastaneet meitä eteenpäin. Ensimmäisen vaelluspäivän sudenkorennotkin tanssahtelivat ympärillämme pitkän tovin enkä voinut välttyä ajatukselta, että ne oli tarkoitettu sulostuttamaan matkaamme, enkeleiksi polullemme.
Näiden arjen enkeleiden ohella matkaeväänäni on ollut mm. terveyttä Marja-Liisalta, kaikkea hyvää Kaisalta, tähystyksiä Tainalta, paljon Päiviltä, hiljaisuutta Hannalta ja elämysten etsimistä Eliisalta. Kiitos Ihanat, että olette jakamassa tätäkin latua kanssani!
Uskon, että kaikkea tätä matkallamme tarvitsemme. Niin siellä kotona kuin täällä Pyhän Jaakon poluillakin kulkiessamme.
Ps. Pääsin oikein koneelle kirjoittamaan huomatakseni, että jotakin puuttuu verrattuna kotoiseen näppikseen. Kyllä: ä-kirjaimet sain paikoilleen kopioimalla mutta o-kirjaimet pyorikoot eteenpäin tyylillään...
Eipä haittaa vaikka ne ääkköset ja öökköset eivät ihan kohdallaan olisikaan, tärkeintä on sisältö ja se onnistumisen ja levollisuuden tunne, mitä välität sieltä meille tänne vappukoleaan Suomeen.
VastaaPoistaInnolla odotellen jo seuraavaa...
isä