Prologi Via de la Plata

Rinkka on pakattu ja suuri seikkailumme on alkamassa... Samaan aikaan, kun kotimaassa juhlistetaan työtä ja iloitaan keväästä vapun merkeissä, olemme taivaltaneet jo toivottavasti hyvän matkaa Sevillasta kohti Santiago de Compostelaa.

Minä ja Äitini. Tämä on meidän yhteinen seikkailumme. Seikkailu espanjalaiseen kulttuuriin, kieleen ja historiaan; seikkailu omaan itseen. Tuhannen kilometrin taipaleella ennättää läpikäydä paitsi jo elettyä elämää myös melkoista tunteiden kirjoa mieltä liikuttavien asioiden pohjalta. 

Jo tässä vaiheessa, kaiken ollessa vielä edessä, tunnen suurta kiitollisuutta siitä, että saan kokea ja jakaa tämän kaiken Äitini kanssa. Uskon seikkailun lähentävän meitä entisestään; ehkä löydämme toisistamme myös jotakin uutta matkan aikana? Sille, että lähden seikkailuun juuri Äitini kanssa, tarjosi vuorotteluvapaani ainutlaatuisen mahdollisuuden.

Tällä kertaa minä saan lähteä reissuun ilman "matkanjohtajan" vastuuta ja painetta. Äidilläni - jo toistamiseen kohti Santiago de Compostelaa matkaavana - on rinkkaan pakattuna valtavasti tietoa ja kokemuksia siitä, mitä vaelluksemme tullee pitämään sisällään. Tällä kertaa osaamme kenties jo poimia parhaita paloja ja ohittaa ne kannot ja karikot, mitkä ensikertaa caminolle lähtijä saattaa matkallaan kohdata. Oman pikantin lisänsä seikkailuuni tuo se, että tyydyn täysin niihin ruokiin, majoituksiin ja palveluihin, mitä Äitini espanjan kielen taitajana meille onnistuu hankkimaan. Minun sanavarastoni kun tässä vaiheessa käsittää vain myöntämisen ja kieltämisen perusteet, kiitokset sekä onnistuneen, hyvän matkan toivotukset. Matkailu kuitenkin avartanee tälläkin saralla...

Hallitus pärjäsi kuukauden päivät sitten viikon mittaisella reissullamme vain päällään olevilla vaatteilla sekä toiseen kassiin - onneksi - pakatulla hiihtopuvulla pakon sanelemana, laukun jäädessä pakattuna apukeittiön nurkkaan odottamaan seuraavaa reissua. Ja hyvin pärjäsikin. Loppujen lopuksi ihminen tulee toimeen aika vähällä... Minunkin rinkastani löytyy vain kaikkein välttämättömin. Purkit ja purnukat olen suosiolla jättänyt kotiin - lähes kaikki; ihanista kesäpaidoista ja -mekoista puhumattakaan.

Sen sijaan olen pakannut rinkkaani halauksia Hallitukselta, jaksamista Herra 14 wee:ltä ja voimia Neiti 12 wee:ltä. Kiitos Rakkaat, että suotte minulle tämän mahdollisuuden!

Puut, metsä, taivas,

valon ja varjon leikki,

hiljaisuus ja rauha,

kuin hoitava lääke,

parantava vesi,

matkan alku

itsensä löytämisen tiellä,

sen tuntemattoman

josta tietää niin vähän

ja senkin väärin.

Hiljaisuus,

kuin ojennettu käsi,

tarjottu tilaisuus

itsensä kohtaamiseen,

annettu mahdollisuus

Jumalan puhuttelulle.

Anni Korpela