Perillä

Toukokuun viimeinen tulee jäämään sydämeeni loppuiäkseni.
Caminoni oli edennyt siihen vaiheeseen, että loppukiri
- Keimiön kiekerön neljännes -
odotti malttamattomana taivaltajaa tien päälle.
Via de la Platan viimeinen etappi.

Saapuminen Santiago de Compostelaan, katedraalin eteen,
nosti pintaan liikutuksen.
Kaikki otetut tuhannet ja taas tuhannet askeleet,
vuodatetut hikipisarat, puhjenneiden rakkojen ja
 kumaraan painuneiden harteiden aiheuttamat kivut,
väsymys, kylmyys
sekä matkan varrella koetut muut vastukset unohtuivat.
Ilo siitä, että selvisimme ja jaksoimme täytti jokaisen sielun sopen.
Emme pelkästään uneksineet tästä: teimme sen!

Katedraalin aukio täyttyi halauksista, aurinkoisista ilmeistä,
naurusta ja kyynelistä  eri caminoiden yhdistyessä
ja eri reiteiltä saapuvien peregrinojen kohdatessa.
Kaikkien yhteinen tavoite oli saavutettu.

Meidän kohdallamme tavoite ei täyttynyt sillä tavalla
kuin olimme etukäteen suunnitelleet ja toivoneet.
Me saavutimme tavoitteemme näin.

Jokainen camino on omanlaisensa;
jokainen peregrino tekee itse oman caminonsa.
Mikään tapa ei ole toista parempi, ei huonompi.
Täällä iloitaan jokaisesta.

* * *

Tänään ei teipattu aamulla jalkoja eikä heitetty rinkkaa selkään.
Muutamien vapaapäivien jälkeen caminomme jatkuu.

Oma perhe. Läheiset. Koti. Suomi.

Caminon opettamana,