Huoltoviikon toiveet toteutuivat. Yhdessäoloa ja lepoa. Aurinkoa, kulttuuria ja lukuelämyksiä. Tapaksia. Tuntemattomana vaeltelua. Ei aikatauluja.
Varovaista ulkoilua taudin jäljiltä - jalkojen askelluksesta nauttimista.
Viikon paras oppi tai muistutus oli se, että nähtävästi täytyy aina välillä lähteä vähän kauemmas huomatakseen, miten hyvin asiat loppujen lopuksi ovat. Oma vuodetta, ruisleipää ja salaatteja - ihmisistä ja karvakavereista puhumattakaan - tuli jo ikävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti