Huoltoviikon toiveet toteutuivat. Yhdessäoloa ja lepoa. Aurinkoa, kulttuuria ja lukuelämyksiä. Tapaksia. Tuntemattomana vaeltelua. Ei aikatauluja.
Viikon paras oppi tai muistutus oli se, että nähtävästi täytyy aina välillä lähteä vähän kauemmas huomatakseen, miten hyvin asiat loppujen lopuksi ovat. Oma vuodetta, ruisleipää ja salaatteja - ihmisistä ja karvakavereista puhumattakaan - tuli jo ikävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti