Vietimme viikon yläkouluikäisten Asperger-nuorten sopeutumisvalmennuskurssilla. Viikko kokonaisvaltaisessa ja intensiivisessä täysihoidossa samaa arkea ja juhlaa elävien perheiden kera asetti jälleen kerran asioita oikeisiin mittasuhteisiinsa ja antoi pintaluotausta syvempiä ajattelun aiheita. Meillä on ihanat lapset!
* * *
Mitä mukaan matkalaukkuun, voimaksi virran varrelle,
opiksi, ohjeeksi ongelmiin?
Ryhmässä rentouduimme; tuimme toinen toisiamme.
Kertasimme kulunutta kevättä; tavoitteita, teemoja tarkensimme.
Reippaasti retkeilimme; istuimme iltaa, saunoimme suvessa.
Hassuttelimme hetkittäin; arkojankin asioita avasimme.
Monenlaista mukavaa menoa; leppoisaa lekotteluakin.
Miksi?
Kivat, kamalat kakaramme - aamujemme auringot, iltojemme ilot.
Erilaiset epelit - tavattoman taitavat tenavat.
Arjen askareemme - huomisen haasteemme.
Jotta jokainen jossakin, löytäisi lokeronsa, oppisi olemaan.
Selviäisi sakin seassa, vahvuuksistaan voimaantuisi.
Tiedostaisi taitonsa, tietonsa - iloitsisi itsekin isosti.
Kavereiden kera kulkisi, arvostaisi aitoja asioita.
Miten?
Huolehtimalla hyvinvoinnistamme, parisuhteeseen panostaen.
Armeliaalla asenteella, vertaistuesta vahvistuen.
Rutiineja rakentaen, pala palaan pilkkoen.
Joustavasti joutenollen, tarpeita, tunteita tarkastellen.
* * *
Jälleen jatkamme jotosta.
* * *
Kiitos "sopekollegoille" viikosta,
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti