perjantai 18. tammikuuta 2013

Naturelli Elli


Kotitossukalle (so. minulle) luksusta voi olla vaikkapa lukutuokio sohvan nurkassa. Kannoin eilen kirjastosta vinon pinon suomalaisten naiskirjailijoiden tuotoksia; Härköstä, Köngästä, Malkamäkeä ja Paavilaista. Upeita naisia, sana hallussaan.

Aloitin Härkösestä. Olen aina tykännyt hänen kielenkäytöstään. Asioiden käsittelyn ronskius, ironia ja huumori tuovat tekstiin elämän makua, aitoutta. Härkönen piikittelee mielipiteitämme: useimmat meistä ajattelevat näin mutta kukaan ei tohdi sanoa ääneen.

Kauhun tasapaino ja muita kirjoituksia -teoksessaan (1999) Härkönen nauratti kotitossukkaa mm. kosmetiikan ihanuudesta kertovalla kirjoituksellaan. En voinut välttyä kuvittelemasta itseäni Sokoksen kosmetiikkaosaston hyllyjen väliin. On ihanaa vain kulkea kaikkien niiden purkkien ja purnukoiden keskellä. Pysähtyä välillä, hypistellä tuotteita ja olla tietävinään, mitä hyllystä etsii, vaikka eri sarjojen ja tuotteiden tunteminen tuntuukin edellyttävän vähintään maisteriopintoja. Nappaamalla hyllystä määrätietoisesti jonkun purkin, astelemalla muina miehinä kassalle ja esiintymällä itsevarmana kuin olisi aina käyttänyt kyseistä tuotetta, voi saada jopa hetkellisen itseluottamuksen kohotuksen.

Todellisuudessa asteleminen kosmetiikkaosastolla on aiheuttanut minulle päinvastaisia tuntemuksia. Huoliteltujen myyjien joukossa omat, aamuiset meikkiviritelmäni ovat näyttäneet lähinnä huvittavilta kokeiluilta ja vaatevalinnat tyylittömyyden huipulta.

Muutaman kerran elämässäni olen kuitenkin saanut olla räpsyripsenä. On ollut ihanaa katsella ammattilaisen otteita niin meikin tekemisessä kuin kampauksen loihtimisessakin ja todeta purkkien ja purnukoiden "tekevän ihmeitä".

Ja myönnettävä on: turhamaisuus on suoristanut selkärankaani.

* * * 

Kotitossukkana olen tyytyväinen hyvin vähään. Aamuinen puhdistus on ollut riittävää päivän askareisiin eikä aikaa ole juurikaan kulunut hiusten kanssa väkertämiseen tai silmänrajausten piirtämiseen. Sen verran olen jaksanut, että raahauduin alkukuusta kirkolle, missä Anja nyppi kehykset kasvoilleni. Eilen laitoin pitkästä aikaa korvakorut korviini, sillä pelkäsin reikien menevän umpeen pitkäaikaisesta korujen käyttämättömyydestä. Olen myös jo tottunut kulkemaan kalsareissa...

Tämäkin on ollut ihanaa. Katsella maailmaa naamiotta ja riisuttuna. Naturellina Ellinä. Olla armollinen itselleen myöntämällä oma turhamaisuutensa, vajavaisuutensa ja puutteellisuutensa. Todeta, että riittävästi on tarpeeksi ja tarpeeksi on hyvä.

Selkärankani... on  s u o r i s t u n u t.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti