Luin taannoin hersyvän hauskan kolumnin siitä mistä tunnistaa opettajan lomalla so. mitä opettajuuden tuntomerkkejä itsessään pitäisi kesäisin pitää vakan alla ellei halua paljastaa olemuksellaan ammattiaan. Tyypillisimpiä tuntomerkkejä kolumnin mukaan olivat esimerkiksi pukeutumiskoodit eli marituotteet pitäisi kesäisin korvata jollakulla muulla tuoteperheellä, kulttuuririentoihin osallistumista tulisi harkita ja puuttumista pieniin epäkohtiin (kuten esim. naapuripöydän lasten kinasteluun tai lippalakin käyttöön ravintolassa) olisi vältettävä. Huvitti mutta totta toinen puoli.... Tunnistin kyllä itseäni; stereotyyppinen ope näemmä.
Minulla oli ilo olla keväällä eräässä koulutusillassa. Tuolloinkaan en näemmä osannut piilotella opettaja-minäni tuntomerkkejä, sillä kouluttajamme totesi minulle kysyttyään ensin oliko joukossa ketään opettajia: "arvasin, että olet". Meillä hallitus voisi lisätä tuntomerkkien listalle vaikkapa tyhjien WC-paperihylsyjen keräämisen tai kaikennäköisten esitteiden haalimisen perheen omalla kesälomamatkalla. Neiti 13 wee ja herra 15 wee jatkannevat listaa, että "meidän äiti tarvitsee työpaikalleen enää patjan, kun kaikki muu sillä jo siellä onkin" tai "mihin tämä on menossa - ei kun mä tiedän: kouluun" -ajatuksin.
Minulla oli ilo olla keväällä eräässä koulutusillassa. Tuolloinkaan en näemmä osannut piilotella opettaja-minäni tuntomerkkejä, sillä kouluttajamme totesi minulle kysyttyään ensin oliko joukossa ketään opettajia: "arvasin, että olet". Meillä hallitus voisi lisätä tuntomerkkien listalle vaikkapa tyhjien WC-paperihylsyjen keräämisen tai kaikennäköisten esitteiden haalimisen perheen omalla kesälomamatkalla. Neiti 13 wee ja herra 15 wee jatkannevat listaa, että "meidän äiti tarvitsee työpaikalleen enää patjan, kun kaikki muu sillä jo siellä onkin" tai "mihin tämä on menossa - ei kun mä tiedän: kouluun" -ajatuksin.
Miksi piilottaa ammatti-identiteettiä itsestään kesän ajaksi? Armaiden akkakaffelaisten kanssa keskusteltiin kesän aloituksen kunniaksi siitä, miten vaivaantunut olo syntyy tutun tai tuntemattoman retorisesta kysymyksestä "miten sä saat k o k o kesän kulumaan, kun sä olet opettaja". Mielenkiintoista, miten yhä - vuosilisiä on kertynyt jo koko nippu - tämä vaivaantunut olo nousee pintaan. Tulee jotenkin tarve selitellä asian virallista puolta; ikään kuin minun olisi ansaittava lomani uudelleen... Keskustelimme suunnan muutoksesta: kuljemme kesää lomastamme ylpeinä ja vastaamme kysymyksiin sekä ihmettelyihin "kiitos, tämä on ihanaa". Vastakommenttina voi tietysti heittää "jos sinäkin haluat opeksi, voin auttaa sinua hakemaan alalle"...
Loppujen lopuksi kyse on toisen työn arvostamisesta ja kunnioittamisesta. Kukaan ei voi myös sanoa tekevänsä tärkeämpää työtä kuin joku toinen: jokaista meitä ja jokaisen meidän työpanostamme tarvitaan.
Luonnos kirjoitettu kesällä 2014 - mihin katosikaan kokonainen vuosi blogielämästä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti