Niin päästiin joulukuuhun, vaikka ulkona sää on kaikkea muuta kuin jouluinen. Vettä satelee ja työmatkat taittuvat niin aamuisin kuin iltapäivisinkin hämärän hyssyssä... Taistelen sitä tunnetta vastaan, että antaisin mieleni vaipua kaamokseen!
Sanomalehtien yleisönosastot ovat jo aloittaneet jokavuotiset jouluvalokeskustelunsa siitä, millaisia valoja sopii polttaa: kirkkaita, värillisiä - ei kai vaan niitä sinisiä? Minä sen sijaan yritän poimia iloa myös niistä työmatkan varrella loistavista värillisistäkin jouluvaloista. Haluan ajatella, että jouluvalot - olivatpa ne sitten minkä väriset tahansa - tuottavat iloa ja hyvää mieltä ripustajalleen. Enkö soisi siis sitä hänelle?
Iloa tuottaa myös kuvan joulukalenterini, jonka sain yllätyksenä Eliisalta ja Hannalta. Olo oli kuin kymppivuotiaana konsanaan, kun sain poimia purkista ensimmäisen rullan. Paitsi, että nyt takaan nauttivani kalenterista enemmän kuin pienenä: syvemmin, aidommin ja pitempään.
"Heittäkää kaikki murheenne hänen päällensä,
sillä hän pitää teistä huolen."
1. Piet. 5:7
Tuskin maltan odottaa huomista ja uutta kalenterirullaani...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti